Höntsä on ratkaisu

Kun liikkumisesta tuli suorittamista – ja miksi höntsä on mitä kustannustehokkain hyvinvointiteko

Suomalainen liikunta- ja urheilujärjestelmä on vuosikymmenten aikana rakennettu hyvistä aikeista. On haluttu tarjota lapsille ja nuorille mahdollisuuksia, tukea harrastamista ja edistää terveyttä. Samalla järjestelmästä on kuitenkin tullut yhä raskaampi, kalliimpi ja suorituslähtöisempi.

Tänään näemme ristiriidan: harjoittelua on enemmän kuin koskaan, mutta arjen liikkumista vähemmän kuin koskaan.

Enemmän treeniä – heikommat perusvalmiudet

Liikunta on ulkoistettu kouluille, seuroille ja järjestelmille. Lasten ja nuorten arki on täyttynyt ohjatuista harjoituksista, aikatauluista ja kilpailuista, mutta samalla:

• spontaani liike on vähentynyt

• pihapelit ovat kadonneet

• perustaidot jäävät vajaiksi

• palautumiskyky kaikesta rasituksesta on heikentynyt

Seuroissa harjoitusmääriä lisätään, suorituspaikkoja rakennetaan lisää ja harrastaminen aloitetaan yhä aikaisemmin. Silti yhä useampi lopettaa jo varhain.

Kyse ei ole motivaation puutteesta lapsissa.

Kyse on rakenteesta, joka kuormittaa ennen kuin kantaa.

Ilo ja hauskuus eivät ole sivuseikka – ne ovat ydin

Tutkimus ja käytännön kokemus puhuvat samaa kieltä. Lapset ja nuoret liikkuvat, koska se on hauskaa.

Kuten UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari on todennut, lasten ja nuorten liikkumista lisätään ennen kaikkea:

• madaltamalla kynnystä

• tuomalla liike lähelle arkea

• lisäämällä vapaa-ajan höntsäilyä

Ilo ja sisäinen motivaatio ovat vahvimmat selittäjät liikuntaan osallistumiselle. Ja vielä tärkeämpää: ilo ja hauskuus ovat merkittävimmät selittävät tekijät fyysisille kehityshyödyille.

Ei hauskaa → ei liikettä → ei positiivisia vaikutuksia.

Silti juuri ilo ja leikki on liian usein ensimmäinen asia, jonka aikuiset järjestelmissä karsivat pois.

Höntsä ei ole ongelma – se on ratkaisu

Höntsäilyä on totuttu pitämään aikuisten näkövinkkelistä kevyenä, tehottomana tai jopa “epäoikeana” liikuntana. Lapset kustataan treeneihin, koska koetaan jäävät jostakin paitsi. Ilmainen ei voi olla hyvä - ajatellaan. Todellisuudessa höntsät ja pihapelit ovat:

• toistuvaa ja hermollisesti enemmän kehittävää

• lähellä kotia tapahtuvaa

• sosiaalista ja monipuolista

• itseohjautuvaa, omista lähtökohdista lähtevää ja sosiaalisia taitoja kehittävää

Juuri niitä ominaisuuksia, joita kestävään liikkumiseen tarvitaan. Höntsä ei kilpaile seurojen tai ohjatun toiminnan kanssa. Se täydentää niitä. Se luo kestävyys- ja taitopohjan, jonka päälle harjoittelu ja tavoitteellisuus voivat myöhemmin rakentua. Toisinpäin asia ei vain toimi.

Lähirähinän LähiLiigat – kevyempi rakenne, suurempi vaikutus

Lähirähinän LähiLiigat syntyivät tarpeesta korjata tätä rakennetta. Me aikuiset olemme rikkoneet lasten ja nuorten liikunnan - on meidän velvollisuus muuttaa ajattelutapaamme. Ei lisäämällä uusia velvoitteita, vaan purkamalla niitä. LähiLiigat ovat:

• maksuttomia osallistujille

• itseohjautuvia

• lähellä kotia tapahtuvia

• ilman lisenssejä, tuomareita, vuorovarauksia tai talkoovelvoitteita

Joukkueet perustavat asukkaat itse, esimerkiksi nuoret. Peliajat sovitaan keskenään. Lähirähinä tarjoaa kevyen rakenteen: näkyvyyden, viestinnän, tulospalvelun ja yhteisön. Osallistujat itse muovaavat toiminnallaan liigasta oman näköisensä.

Taloudellinen näkökulma: pieni panos, laaja vaikutus

Yhden LähiLiigan kustannus kaupungille on murto-osa verrattuna:

• ohjattuihin ryhmiin

• hankemuotoiseen toimintaan

• harrastamisen Suomen mallin tuntiohjauksiin

Esimerkiksi yhden LähiLiigan kustannuksella:

• liikutetaan satoja osallistujia

• useiden kuukausien ajan

• olemassa olevilla liikuntapaikoilla

Kustannus per osallistuja jää noin 35 euroon kaudessa ja yhden osallistujan tuntikohtainen hinta on noin 4 €. Pitkällä aikavälillä LähiLiigojen vaikutukset ulottuvat paljon pidemmälle:

• kuljetustarve vähenee

• perheiden ajankäyttö kevenee ja yhdessä liikkuminen kasvavat

• yhteisöllisyys ja sosiaalisen turvallisuuden tunne vahvistuvat

• syrjäytymisriski pienenee

• liikunnalliset perustaidot monipuolistuvat, harjoitusresilienssi paranee

Jo yhden syrjäytyneen nuoren kustannus yhteiskunnalle mitataan sadoissa tuhansissa euroissa vuositasolla. Yhden rasitusvamman kustannus on noin 700 €. Sadantuhannen asukkaan kaupungissa 11-15 -vuotiaiden rasitusvammojen arvioitu kustannus on noin 1,0 M€ luokkaa.

Ennaltaehkäisevä, matalan kynnyksen liikkuminen on yksi kustannustehokkaimmista keinoista vaikuttaa mm. syrjäytymisen ja rasitusvammojen määrän kehitykseen.

Kohti kevyempiä ja kestävämpiä rakenteita

Lähirähinä ei tarjoa yhtä temppua tai hanketta. Se tarjoaa ajattelutavan muutoksen.

Vähemmän suorittamista. Enemmän iloa. Vähemmän rakenteita. Enemmän liikettä.

Jos haluamme kestäviä vaikutuksia, meidän on uskallettava palauttaa höntsä ja pihapelit arvoonsa sekä myös panostaa niiden kehittämiseen juhlapuheiden sijaan.

Kirjoittajasta

Timo Perälä on Lähirähinän perustaja ja asukaslähtöisen lähiliikkumisen pitkäaikainen kehittäjä. Hän on työskennellyt muutaman vuosikymmenen ajan kaupunkien, kuntien, urheiluseurojen ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa urheilun, liikunnan, liikkumisen, hyvinvoinnin ja rakennetun ympäristön rajapinnassa. Perälän työssä yhdistyvät käytännön kokeilut, kaupunkikehittäminen ja tutkimusperustainen ajattelu.

Lähirähinä sai alkunsa vuonna 2016 halusta palauttaa pihapelikulttuuri, ilo ja yhdessä tekeminen osaksi lasten, nuorten ja perheiden arkea. Viime vuosina Perälä on keskittynyt erityisesti matalan kynnyksen liikkumisen, yhteisöllisyyden ja kustannustehokkaiden hyvinvointiratkaisujen kehittämiseen. Lähirähinän LähiLiigat ovat kymmenvuotisen kehitystyön tuorein vaihe.